Voi sentään Chisu minkä teit. Teit levyllisen loistavaa musiikkia. Lyriikat ovat oivaltavia, kohdallaan ja kaiken kruunaa erittäin onnistuneet melodiset ratkaisut.
On aika kliseistä sanoa, että joku on tehnyt laulun, joka sopii juuri omaan tilanteeseen ja ihan kuin se sanoitus olisi tehty juuri minulle. Sanonpa kuitenkin, että nyt on levyllä löytänyt aika paljon samoja ajatuksia, jollaisia itse tulee päässä tällä hetkellä pyöriteltyä. Jotenkin tunnen sopivaksi tässä vaiheessa lainata muutaman säkeen.
Mul on vaikea, villi mieli, joka pannan tarvitsee
Mä painin sen kanssa, kunnes se itkee ja häpee
Sitähän se tällä hetkellä kovasti tuntuu olevan. Omaa päänsisäistä taistelua, jossa edetään tasatahtia, eikä kumpikaan osapuolista pääse voitolle. Sehän olisi sula mahdottomuus, kun ei edes tiedä "ketkä" taistelevat. Seurauksena pää tuntuu sekavalta, ahdistaa kun ei saa mistään mitään järkeä ja lopulta pää ja ajatukset häpeävät itseään kaiken vaivan aiheuttamisesta. Olo tuntuu siltä, ettei olisi mitään syytä valittaa tai ahdistua. Ja sekös onkin omiaan lisäämään ahdistusta. Ollaan kiertoradalla, joka palaa aina samaan pisteeseen kerättyään ensin hieman lisää energiaa.
Toisaalta ei omaa mieltä ole mitään järkeääkään kesyttää tai laittaa liekaan. Jos vangitsee mielensä, vangitsee itsensä. Jos ei uskalla unelmoida ja elää, ei ole ihme että arkipäiväiset askareet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Jos ei ole unelmia ja tavoitteita, on mahdotonta perustella itselleen se kaikki vaivannäkö. Miksi nähdä vaivaa, kun ei ole mitään mitä saavuttaa? Jos tien päässä ei odota palkintoa, miksi kulkea se?
Koska matka todellakin on se palkinto. Sitä ei vain kuluneen kliseen alta meinaa uskoa todeksi. Ehkä ilman matkaa palkintokaan ei tuntuisi miltään. Itsensä huijaamiselta ehkäpä, mutta omaa mieltänsä ei valitettavasti voi huijata. Siitä on omakohtaisia kokemuksia.
Niistä kokemuksista kun vielä ottaisi opikseen. Ehkä ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti