maanantai 24. joulukuuta 2012

I wish you a Merry Christmas and peaceful New Year!

Oikein rauhallista ja turvallista Joulua itse kullekin. Olkoot Uusi Vuosi entistäkin parempi!

Hän oli suutari, vanha ja lempeä mies
Hänen puotinsa koko kaupunki ties
Ja nyt hän jouluksi siivosi talossaan
Ja kertoi kaikille suurta uutistaan
Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille
Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti
Mestari on tulossa tänään meille
Voiko jouluvieras olla enää parempi

Hän istuu ikkunalle vierastansa odottamaan
Ja eipä aikaakaan, kun oveen jo koputetaan
Hän ensin pettyy oven takana kun seisookin vaan
Köyhä nainen lapsen kanssa aivan kohmeissaan
Hän sanoo: Mestari on tulossa kylään meille
Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani
Mestari on tulossa tänään meille
Kääri huopaan tähän paleleva lapsesi

Ei kuusu vieläkään nyt vierasta, vain luminen tie
Ja sitä pitkin astuu luokseen pummi, mikä lie
Hän pyytää suutarilta korpun palaa taskuunsa
Kun on nälissään yksin jouluaattona
Hän sanoo: Mestari on tulossa kylään meille
Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani
Mestari on tulossa tänään meille
Otä tästä kuumaa keittoa nälkääsi

Ilta pimenee ja vierasta vain kuulu ei
Ja vanha suutari jo astiat pois pöydästä vei
Ja vielä kolkuttelee oveen juoppu naapuri:
Oon avaimeni hukannut en pääse kotiini
Hän sanoo: Mestari on tulossa kylään meille
Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani
Mestari on tulossa tänään meille
Jos jäät yöksi sijaan sinulle vuoteesi

Ja niinpä viimein menee vanha mies jo nukkumaan
Näkee unta, sanoo vieraalleen: Et tullutkaan
Vieras kertoo: Olin luonas tänään kolmasti
Hyvää joulua ja kiitos sydämestäni
Mestari on tulossa kylään meille
Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti
Mestari on tulossa tänään meille

Voiko jouluvieras olla enää parempi?

sunnuntai 26. elokuuta 2012

first time for everything

Se on nyt sitten tehty. Jostain syystä Jarkko oli saanut houkuteltua tuonne Helsinki City Triathloniin, ja eihän sitä voinut enää perua.

Kerrataanpas vielä tavoitteet:

Uinti 300m - 6-7 min
Pyöräily 10 km - 22-24 min
Juoksu 3 km - 15-18 min

Ja sitten voikin puida hieman sitä miten todellisuudessa meni.

Pelipaikoilla oltiin noin kolme tuntia ennen starttia, ja käytiin moikkaamassa Jarkkoa toimitsijapisteellä. Kun siinä näki muita selkeästi kilpapyöräsarjaan osallistuvia, ihmettelin miksi olen tuollaisessa sarjassa. Miksi en ole mennyt esimerkiksi sekasarjaan, jossa kilpakumppanit olisivat olleet samalla höntsäilymeiningillä kuin itsekin? No, oli myöhäistä valittaa, joten piti tehdä parhaansa.

Ennen lähtöä tavarat pusseihin ja pyörä omalle paikalleen vaihtoalueelle. Päätin jättää kengät ja sukat valmiiksi pyörän viereen, jotta en joutuisi niitä kaivamaan pussista.

Sitten vaan varusteet päälle ja muutama kevyt harjoitusveto uintia, jotta varmasti tietää miten voi lähteä. Uinti tuntui hyvältä, joten ajattelin että ehkä tästä jotain jää käteen.

10 min ennen starttia siirryttiin sitten altaan päätyyn ja valmistautumaan starttiin. Viimeiset tsempit kilpakumppanille ja vähän uintitaktiikan miettimistä. Ajattelin, että jos lähden vähän enemmän ulkoa, niin ei tule heti hirveän ahdasta ja pääsee vetämään vähän enemmän rauhassa.

Lähtömerkki, ja oli aika lähteä matkaan. Pyrin lähtemään hyvällä vauhdilla, mutta ei kuitenkaan liian kovaa. Ensimmäisessä käännöksessä tajusin, että väkeä on paljon ja rytmi meni hetkeksi sekaisin kun sisäpuolelta tuli väkeä päälle. Ei pahasti kuitenkaan ja ajattelin että parempi antaa tilaa ja uida itse rauhassa. Toisen kierroksen loppupuolella aloin pikkuhiljaa tajuamaan mitä oikein olen tekemässä. Kilpailuhenkisyys nosti päätään ja tajusin, että uinti sujuu todella hyvin. Ei oikeastaan väsyttänyt, vaan pystyin vielä vähän nostamaan vauhtia.

Kolmas kierros täyttyi ja oli aika nousta altaasta pois. Muutama hutera askel ja olin selvinnyt ensimmäisestä osioista. Järkkärit kannustivat, ja itsellä oli pää niin sekaisin etten ollut ihan varma mihin mennä. Juoksin vaan ja yritin samalla kiskoa uimalakkia ja laseja pois. Löysin kuin löysinkin pyörälleni ja siinä vaiheessa tuli ensimmäinen yllätys. Sekä Jarkon ja Andyn pyörät olivat vielä telineessä ja kavereita ei näkynyt. Olin siis vetänyt uinnin nopeammin kuin kaksinkertainen Ironman. Vaihto ei sitten sujunutkaan hirveän nopeasti, vaan oli vähän sekaista se puuhastelu siinä. Jarkko tulikin ohi ja painui maisemaan ennen kuin itse pääsin matkaan. Toivotin tsempit ja sanoin että nähdään maalissa.

Uimaosuuden aika 0:05:17.1.

Juoksu vaihtoalueelta pyöräosuuden alkuun tuntui tuskastuttavan pitkältä. Myöskään lukkokengillä juokseminen ei ollut ihan kaikista mukavinta, ja sitäkin olisi voinut ehkä harjoitella edes kerran. Kun vihdoin pääsin pyöräosuuden alkuun, oli vähän ongelmia saada jalat kiinni lukkoihin ja ensimmäinen alamäki menikin vähän ohi siinä säätäessä.

Tässä vaiheessa näyttää vielä kovin iloiselta menolta...
Suhteellisen kova uintivauhti näkyi läpi pyöräosuuden. Kavereita tuli takaa ohi ja paljon, mutta se ei menoa haitannut. Alun jälkeen jalat alkoivat toimimaan jotenkuten ja menosta tuli hieman enemmän rullaavaa. Aivan mahtavaa oli huomata katsojat ja järjestäjät, jotka todella kannustivat kilpailijoita eteenpäin ja itsekin sain monta kertaa lisää voimaa näistä tsemppauksista.

Pyöräosuus oli yllättävän tekninen, oli paljon hitaita mutkia joita en osannut ajaa, vaan vauhti tippui niissä turhan paljon. Myöskin nesteytys oli pieni virhe, urheilujuoma oli liian vahvaa ja olisi pitänyt sittenkin valita vain pelkkää vettä. Toiselle kierroksella pääsi pyöräilyssäkin vähän nauttimaan ja toisaalta myös pelkäämään tulevaa juoksuosuutta.

...ja tässäkin jaksaa vielä hymyillä...
Pyöräilyn aika (sisältäen vaihdon juoksuosuudelle siirryttäessä) 00:23:37

Vaihto meni taas hitaasti, ja säädin kenkiä jalkaan laittaessa ja päätin muutenkin ottaa vähän henkeä. Juoksun alussa mentiin ensin muutama sata metriä uimastadionin reunoja, ennen kuin pääsi ensimmäistä kertaa tankkauspisteelle. Nyt sain ensimmäistä kertaa vettä ja parempaa urheilujuomaa, jotka päätin nauttia rauhallisesti kävellen.

Juoksu meni muutenkin hölköttelyksi, jalat olivat yllättävän loppu ja niin oli koko mieskin. Selkeästi juoksua pitäisi treenata, niin tekniikan kuin jaksamisenkin kannalta. Myös pyöräilystä juoksemiseen siirtymistä kannattanee harkita. Kaveria tuli ohi oikealta ja vasemmalta ja ylämäkiosuudet menivät lähinnä reipasta kävelyvauhtia.

... mutta tässä vaiheessa hymy oli kyllä jo hyytynyt.

Lopulta taistelu oli loppusuoralla ja maali koitti. Viimeinen kiri vielä Jarkon kirittäessä nyt jo katsojaksi siirtyneenä. Maalissa olo oli toki väsynyt, mutta kuitenkin sellainen, että kaikki oli nyt annettu tällä kertaa. Pienin tavoite, eli maaliinpääsy ja Andyn voittaminen tuli hoidettua kotiin, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tulevaisuudessa tulee varmasti lisää tätä lajia jossain kokeiltua, ensi kesäksi tarkoituksena hankkia hieman paremmat välineet tuohon pyöräilyyn ja samalla jalan virheasentoa korjata paremmilla kengillä ja pohjallisilla. Tämän pitäisi auttaa juoksutekniikkaan ja yleiseen jaksamiseen. Toki se treenaus on kuitenkin kaiken pohja, ja pitäisi nyt motivoida itsensä myös talvikaudella mutta eiköhän ainakin uimahallissa tule käytyä huomattavasti aiempaa useammin.

Yksi haaste nyt takana, toivottavasti monta vielä edessä.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

keep on going

Minähän en kipeäksi halua kunnolla tulla, näin olen päättänyt.

Olo jo sen verran parempi, että nyt pystyy jo unelmoimaan lauantain etapista, jolloin olisi tarkoitus osallistua Helsinki City Triathloniin ja vedellä kokeilumielessä vähän kuntotestiä.

Matkathan tuossa eivät tosiaankaan ole mitään päätä huimaavat, mutta jostain on aloitettava ja tällä kertaa se on nyt sitten tämä. Jos ja kun maaliin on päässyt, voikin alkaa miettimään olisiko ensi vuodelle mahdollista sisällyttää jo vähän pitempääkin matkaa.

Sellaisen kuukauden verran olen nyt aktiivisesti treenannut, ja on ollut mukava huomata miten kunto on oikeasti kasvanut tämän kuukauden aikana. Kun on kaiken lisäksi selkeä tavoite jota varten harjoittelee, on tietenkin motivaatiokin paljon korkeammalla. Aikatavoitteita ei varsinaisesti tuolle matkalle ole, mutta ajatuksena on seuraavanlainen jaksotus:

Uinti 300m - 6-7 min
Pyöräily 10 km - 22-24 min
Juoksu 3 km - 15-18 min

Eipä kai auta sanoa muuta, kuin että saas nähä miten äijän käy.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

everything looks better in black

Nyt pääsi käymään niin, että uusin vähän tätä blogini ulkoasua. Olin jo aiemmin valinnut kuvat ja kaikki tyylit, millä aion tehdä mutta eipähän se taas niin mennyt.

Berliinin matkakuvia selatessani (olenkohan muuten luvannut laittaa niitä joskus näytille?), bongasin kuitenkin yhden, jonka näin heti kuuluvan tänne. Uutta banneria voi siis ihailla ajatuksella, että tämä oli asuntomme ikkunasta avautunut näkymä Berliinin ylle. Ei kaiketi paha.

Sen enempiä kertomuksia ei juuri nyt ole, mitä nyt nukuin perjantaina pommiin kaverin läksiäisistä, lauantaina autopaikalla odotti auto rengas tyhjänä ja nyt on niin kipeä olo, ettei mitään rajaa. Välissä kerkesin toki ajaa vähän kartingiakin, mutta siitä ei kyllä jäänyt jälkipolville paljoa kerrottavaa. Ja jalkapallokauden avauskin Englannin viheriöillä sujui kuten viime kausi loppui, Liverpool hävisi.

Uuteen viikkoon uusin voimin, tosin saattaa pahasti lääkäri kutsua, jos olo ei tästä kohene.

torstai 16. elokuuta 2012

18 years ago


On sanottu, että yksi ainoa tapahtuma voi muuttaa ihmisen elämän täydellisesti koko loppuelämäksi. En välttämättä uskoisi edellä olevaan lauseeseen, ellen olisi itse kokenut sitä. Tapahtumaketju, joka sitten päättyi eräänä elokuun päivänä kahdeksantoista vuotta sitten, on syynä siihen, että istun nyt tässä ja myös suureksi osalta syypää siihen, että olen muovautunut tällaiseksi kuin nyt olen. Mutta nyt jaan tämän päivän kanssasi.

Se oli elokuun kuudestoista päivä vuonna 1994. Tuhannet koululaiset riensivät taas kouluihinsa aloittamaan uutta lukuvuotta. Niin teki myös eräs porvoolainen nuorimies, nimeltään Petri. Kolmas luokka oli koittamassa, ja into nähdä luokkakavereita oli suuri. Muutaman tunnin ajan Petri oli onnellinen ja aivan kuten kuka tahansa muu Peipon koulun uusista kolmasluokkalaisista. Kello tuli kuitenkin yksi, koulupäivä päättyi ja kaikki muuttui. Petri polki innoissaan kohti kotia kertoakseen hyvin menneestä koulupäivästä. Koulupäivää ei koskaan käyty läpi. Kotona odotti suru-uutinen. Isä oli kuollut tuntia aiemmin syöpään puolentoista vuoden taistelun jälkeen.

Kotona Petri ei ehtinyt kauaa tilannetta miettimään, sillä taksi odotti jo valmiina viemään sairaalalle katsomaan isää viimeisen kerran. Äiti, joka oli valvonut viimeisen viikon isän sairaalavuoteen vierellä, oli vastassa sairaalan ovilla ja rutisti yhdeksänvuotiasta poikaansa niin kovaa kuin mahdollista ilman että se sattuisi. He saapuivat isän huoneeseen, ja siellä makasi valkoisiin puettu mies, josta huokui hyvänolontunne siitä, että kipu ja tuska oli vihdoin poissa. Isän oli hyvä olla.

Äidin kantaessa isän tavaroita pois huoneesta ja autoon, jäi Petri isänsä kanssa kahden. Pellavapäinen poika puhui isälleen niitä näitä ja silitti tämän varpaita. Ne olivat viimeisiä fyysisiä kosketuksia isän ja pojan välillä. Viimeinen halaus ja oli lähdettävä pois. Isä ei enää oikeasti maannut siinä vuoteella.

Seuraavat viikot ovat pelkkää sumuista usvaa, jonka tapahtumista olen kuullut lähinnä vain muilta tahoilta. Mutta sen muistan, että tuona elokuun päivänä päätin etten koskaan unohda isäni arvoa minulle ja että vielä jonain päivänä voin ylpeänä itse sanoa ”Voi kun isä näkisi minut nyt, tiedän että hän olisi ylpeä.”

keskiviikko 15. elokuuta 2012

the bigger picture

Mä olen yleensä kovin hanakasti lyhyitä blogituksia vastaan, mutta koska viimeaikoina on näyttänyt siltä etten pitempiäkään itsestäni irti saa, päätän olla tyytyväinen näihinkin ja näin edes jotain kirjoittaa.

Palasin taas töihin lomilta tällä viikolla, ja miljoonat asiat tuntuvat painavan päälle. On kuuluisaa opinnäytetyötä, työstressiä, leikki-triathloniin valmistautumista ja kaiken päälle pieniä taloudellisia ongelmia. Valehtelematta viime aikoina on ahdistanut melkoisen paljon.

Tänään eksyin ystäväni Suvin blogiin ja törmäsin tekstiin, joka nosti itselläkin kertaheitolla fiiliksen huomattavasti paremmaksi. Ei saa murehtia pikkuasioista, ei nekään murehdi meistä. Tästä kaikesta selviää, uskoi sitä nyt tai ei. Ja melkoisesta määrästä asioita sitä on jo selvinnytkin, vaikka aikanaan sitä ei olisi ikinä uskonut. Onhan itselläkin takana sellaiset voimat, ettei sitä ikinä ole yksin. Tai ole ollutkaan, vaikka on siltä joskus tuntunut.

Ja toivoen, että Suvi ei pahastu, lainaan vielä suoraan blogistaan seuraavan ajatelman:

"Jos me lennetään matalalla, niin me nähään vaan ne eessä olevat vuoret eikä niiden taakse. Mutta jos me lennetään vähän korkeemmalla, me nähään laajemmasta perspektiivistä, niiden vuorienkin taakse, jopa ikuisuusperspektiivistä."


maanantai 6. elokuuta 2012

Neste Oil Rally Finland

Taas oli se aika vuodesta, kun moottoriöljyssä kylpevä ja palaneen kumin hajusta nauttiva kansa suuntaa Jyväskylän tienoille seuraamaan MM-tason ralleja. Itsekin taas kerran hankin rallipassin, ja lähdin ihmettelemään tunnelmaa. Nyt oli mukana myös hieman parempi kamera, joten tuli jonkun verran myös kuvailtuakin.

Reissu oli antoisa, vaikka kahden yön aikana tuli itse nukuttua 5 tuntia, joista molemmat perjantain ja lauantain välisenä yönä. Torstai-aamusta mentiin siis täysin nukkumatta perjantai-iltaan. En silti valita. Ohessa muutamia tunnelmapaloja pätkien varrelta. Lisää löytyy täältä.

Olkaa siis hyvät.

 Novikov hyppää.

 Ken Block tyylittelee.

 Matti Rantanen.

 Sebastian Loeb.

 Jari-Matti Latvala.

Hirvosen Mikko.

 Jari Ketomaa.

Latvala karkaamassa kuvasta.