Onpas päässyt kulumaan aikaa siitä kun viimeksi ehdin päivittää blogia. Syynä ei ole ollut se, etteikö olisi ollut mitään sanottavaa vaan ajanpuute. Tuntuu että olen tehnyt nyt oikein ja paljon viimeisen viikon aikana. Viikonloppunakin tuntui, että sai hieman rentouduttua hyvässä seurassa, kiitos siitä asianomaisille.
Tyytyväisin olen toki siitä, että olen jaksanut käydä tavoitteeni mukaisesti salilla kolmesti viikossa. En ala liikaa nyt fiilistelemään, mutta kyllä siitä vain tulee hyvä fiilis kun saa itseään vähän rääkätä ja huomaa, että jotain saa tehtyäkin. Ja vahingossa kuntokin paranee ja ylimääräiset vatsamakkarat häviää.
Nyt kun uusi viikko on taas alkanut, on taas pakko vähän purkaa painetta pään sisällä jotta saa täytettyä sitä muilla ajatuksilla. Maanantait tuntuvat niin ylitsepääsemättömiltä, kun motivaatio työn suhteen on ihan hukassa ja pitkä viikko on edessä. Sitä miettii miksi puurtaa aina vain eteenpäin sellaisessa tilanteessa, missä ei viihdy ja kuluttaa vain omia energiavarojaan loppuun. Vaikka miten yrittäisi löytää positiivisia puolia ja tsempata itseään, ei löydy sellaista perusajatusta millä voisi joka aamu herätä edes hieman intoa mukanaan ja hyvällä fiiliksellä. Jokainen päivä tuntuu taistelulta. Jos ei olisi opinnäytetyötä, olisi ratkaisu helppo. Taakse poistu.
Tällä hetkellä opinnäytetyö estää tuon poistumisen ja pitää takamuksen penkissä joka tuntuu fakiirimallilta.
Kun työ vie energiat, tuntuu muukin kovin hankalalta. Onneksi on asioita, joita voi odottaa. Kun tietää, että jotain mielekästä on tapahtumassa, pystyy jotenkin edes pitämään itsensä kasassa ja jatkamaan. Miten pitkään, se onkin sitten aivan toinen kysymys.
Miten sitä tekisikään mieli hypätä pois oravanpyörästä, edes hetkeksi, ja tehdä jotain aivan muuta? Vaikka pieni katko ei toki olisi kuin pientä todellisuuden pakoilua, tuntuisi se tällä hetkellä oikein mielekkäältä ja toisaalta tärkeältäkin. Mutta miten sen muka voisi itselleen mahdollistaa? Eihän pieni ihminen uskalla ottaa asioita omiin käsiinsä ja muuttaa elämänsä kulkua.
Mutta vaikka isoa askelta pois juoksupyörästä ei otakaan, voi silti asettaa pieniä tavoitteita. Ja omani ovat tässä:
Vuoden 2012 tavoitteena on nähdä Snow Patrol, The Kooks sekä Kasabian livenä ja päästä paikan päälle katsomaan Liverpoolin peliä Anfieldillä. Kunnianhimoinen tavoite, mutta tarpeellinen.
Ja lopuksi vielä pahoittelut kamalasta ajatuksenvirtatekstistä, mutta en nyt jaksa kovin paljoa muokkailla, että tästä tulisi jotenkin fiksumpaa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti