Palasin taas töihin lomilta tällä viikolla, ja miljoonat asiat tuntuvat painavan päälle. On kuuluisaa opinnäytetyötä, työstressiä, leikki-triathloniin valmistautumista ja kaiken päälle pieniä taloudellisia ongelmia. Valehtelematta viime aikoina on ahdistanut melkoisen paljon.
Tänään eksyin ystäväni Suvin blogiin ja törmäsin tekstiin, joka nosti itselläkin kertaheitolla fiiliksen huomattavasti paremmaksi. Ei saa murehtia pikkuasioista, ei nekään murehdi meistä. Tästä kaikesta selviää, uskoi sitä nyt tai ei. Ja melkoisesta määrästä asioita sitä on jo selvinnytkin, vaikka aikanaan sitä ei olisi ikinä uskonut. Onhan itselläkin takana sellaiset voimat, ettei sitä ikinä ole yksin. Tai ole ollutkaan, vaikka on siltä joskus tuntunut.
Ja toivoen, että Suvi ei pahastu, lainaan vielä suoraan blogistaan seuraavan ajatelman:
"Jos me lennetään matalalla, niin me nähään vaan ne eessä olevat vuoret
eikä niiden taakse. Mutta jos me lennetään vähän korkeemmalla, me nähään
laajemmasta perspektiivistä, niiden vuorienkin taakse, jopa
ikuisuusperspektiivistä."
Suvi ei pahastu. :) Välillä on niin vaikee nähä pidemmälle, mutta se kannattaa. Tietenkään niitä oikeesti isoja asioita ei pidä vähätellä, mutta yleensähän ne asiat ei vaan oo NIIN isoja.
VastaaPoistaSä tosin oot käyny läpi todella isoja asioita. Siihen kun vertaa melkein mitä tahansa, niin ongelma alkaa tuntua kovin pieneltä.
Tsemp tsemp.
Vielä kun muistaisi, että on tässä pahemmastakin vissiin selvitty. Välillä se vaan on vähän vaikeaa, vaikka kuinka monesta tuutista sitä toitotettaisiin.
Poista