En näköjään vieläkään osaa kirjoittaa tänne säännöllisesti.
Huomaan usein miettiväni erinäisiä asioita, joita tänne olisi mukava kirjallisessa muodossa tallentaa ja jakaa mahdollisten lukijoiden kanssa. Lopulta se kuitenkin jää tekemättä, usein sen takia, etten keksi sitä yhtä kantavaa ajatusta. Ilman tuollaista kantavaa ajatusta postauksen takana tuntuu jotenkin hölmöltä kirjoittaa jotain turhanpäiväistä.
Ehkä se onkin yksi suurimmista ongelmista lähestymisessäni oikeastaan kaikkeen. En osaa lähestyä asioita tarpeeksi kevyesti, vaan yritän löytää kaikesta jotain syvällisempää ja pohdin asioita turhan paljon. Jos osaisi ottaa rennommin, ehkä maailma ei vaikuttaisi niin monimutkaiselta. Jos osaisi välillä helpottaa elämäänsä, niin ehkä tämä yleinen saamattomuus vähän häviäisi ja saisi jotain asioita jopa vietyä loppuun. Jos juttuja jää liikaa pohtimaan, tekee niistä itse loppujen lopuksi niin vaikeita, että ne muuttuvat ylitsepääsemättömiksi.
Mutta ongelma onkin, miten tälläinen taivaanrannan maalari ja uneksija loppujen lopuksi pystyisi yhtäkkiä muuttumaan ihmiseksi, joka ei ota turhaa stressiä asioista. Ihmiseksi, joka pystyisi antamaan itselleen välillä anteeksi sen, ettei tee kaikkea aivan täydellisesti ja ihmiseksi joka ei jatkuvasti vaatisi itseltään täydellistä suoritusta ja onnistumista. Asiat kyllä varmasti pyörisivät myös omalla painollaan eteenpäin, ilman että kaikkeen pitäisi itse osallistua ja tehdä jotain. Pitäisi osata keskittyä niihin itselleen tärkeisiin asioihin, ja jättää vähemmän tärkeät kiireen keskellä taka-alalle. Mutta miten sen osaa pieni ihminen tehdä?
Tästä ajatuksestahan tämäkin blogi tosiaan sai alkunsa. Siitä miten löytää se kultainen keskitie, jota kulkea tyytyväisenä elämää eteenpäin. On toisaalta onni, ettei tähän näin nopeasti löydä vastausta, sillä sehän tarkoittaisi tämän blogin loppua. Ja siihen en harvasta kirjoitustahdista huolimatta ole valmis.
Ja mitäkö tarkoittavat uudet alut? Jätin vanhan työpaikkani eilen taakseni, ja tänään aloitin uusien haasteiden keskellä uudessa työpaikassa. Ehkäpä tämä on se ensi askel sen keskitien löytämiseen. Aika sen näyttäköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti