Täällä taas. Älytöntä.
Vietinpäs hauskan viikonlopun kahdessakin eri seurassa, jotka molemmat tarjosivat omat parhaat puolensa. Sen lisäksi yllätin itseni ja puhuin sunnuntai-illan kunniaksi hieman saksaakin (en siis turhaan väitä osaavani saksaa ansioluettelossani!).
Eilisen illan jälkimainingeissa uppoiduin toki taas monenlaisiin ajatuksiin, joista ensimmäistä ajattelin puida nyt ja säästää toisen ajatuksen seuraavaksi kerraksi.
Olen ollut aina sitä mieltä, että kun tekee jotain uutta ja poistuu omalta mukavuusalueeltaan, löytää usein itsensä mielenkiintoisista tilanteista ja yleensä saa kokemuksen jota ei normaalisti koe. Itsensä likoon laittamisesta saa usein palkinnon, joten kannattaa siis uskaltaa uskaltaa.
Eilen tein siis jotain, mitä en ennen ole tehnyt enkä ole kuvitellutkaan tekeväni. Tein kuitenkin, ja hetken aikaa tunsin oloni yllättävän miellyttäväksi vaikka olinkin poissa mukavuusalueeltani. Vaikka tapahtumaketju päättyikin ironisesti (viime blogimerkintöjen valossa) jonkun toiseen tekemään ratkaisuun, enkä saanutkaan nähdä mitä kaikkea olisi ollut mahdollista saada vielä aikaan herätti tilanne minussa useita kysymyksiä.
Mistä kaikesta jää paitsi, kun jättää asioita tekemättä sen takia ettei uskalla vaan miettii jonkin olevan turhaa? Miten erilainen polku olisikaan, jos uskaltaisi tehdä useammin normaalista poikkeavia päätöksiä ja tekoja? Miksi yleensä ei näitä asioita uskalla tehdä, vaikka useimmiten tulokset ovatkin vähintäänkin kannustavia? Olisiko silloin tyytyväisempi itseensä ja pystyvämpi elämään omien ratkaisujensa kanssa?
Kun on vähintäänkin yrittänyt haastaa itseään, ei voi syytellä itseään yrityksen puutteesta ja saamattomuudesta. Ei tarvitsisi jossitella turhan takia, vaan voisi yrittää oppia tekemisistään ja päästä sitä kautta elämässään ja oikean polun löytämisessä eteenpäin. Jossitteluhan on täysin turhaa, sillä menneisyyttä ei voi muuttaa ja ainoastaan tulevaisuuteen pystyy vaikuttamaan. Ja missä vaiheessa on oikea hetki päästää irti menneisyyden aaveista ja siirtää katseensa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.
Ehkä tämä kaikki on vain osa universumin suurta suunnitelmaa, jossa pientä ihmistä yritetään opettaa toimimaan niin kuin parhaalta tuntuu. Jos asioista ahdistuu jo etukäteen ja jättää ne sen takia tekemättä, voiko mistään nauttia?
Jos ei veikkaa - ei voi voittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti